Rakas päiväkirja...
Ostin eilen epäkeskohiomakoneen, koska pitäisi maalit hioa pois autosta. Koska olen KK (Köyhä ja Kateellinen), valintani kohdistui Bilteman koneeseen. Lisäbonuksena imuriin liitettävyys, niin koko talli ei ole pölyssä.
No, housut tahmassa hiomaan autoa. Kone päälle ja voi kuin se tärisi ja pyörikin kuin hullun kikki vieraassa pepussa...mutta eka hiomalaikka irtosikin koneesta jo 2min päästä. No, onneksi niitä oli vielä 5 jäljellä! Pienet vastoinkäymiset ei oo mitään Suomalaiselle miehelle!! Uusi kiinni tarralla ja taas tärryyttämään. Jälleen kului 2min ja paperi irtosi koneesta. Vähän alkoi epätoivo jo hiipimään takaraivoon, mutta olihan noita laikkoja vielä. Kolmatta kiinni ja jos nyt sitten laskisi kierroksia vähän. Tämä kestikin ainoastaan minuutin ja tipahti. Neljäs kesti taas 2 min kuten viideskin. Tässä vaiheessa verisuoni otsassa sykki kuin Jammun elin puistossa.
Katsoin lopputulosta, n.50cmx50cm kokoinen alue pellillä. Silloin päähän juolahti, että näin tämä homma ei varmaankaan mene. Totesin olevani fiksu mies.
Tänään sitten Biltemaan hiomalaikkojen kanssa. Länttäsin ne söpölle infotädille ja selitin asiani. Yhdessä ihmeteltiin laikkojen tarrapintaa, tai sitä miten se oli kulunut niin että se ei enää ottanut koneeseen kiinni. Välillä katselimme himokkaasti toisiamme silmiin. Olen varma, että se ajatteli minun olevan peto sängyssä. Minä ainakin ajattelin niin.
No, käynnin lopputuloksena oli orastava seisokki ja uudet laikat. Kävin samalla reissulla ostamassa varuiksi vielä ihan kunnon laikat, josko ne sitten kestäisi paremmin.
Chryslerin kone punaisena ulvoen kotia siis ja uusi laikka (Bilteman) kiinni härpättimeen. Akka siinä tuli jotain huuteleen, että pitäis mennä auttaan sitä kotihommissa. Se tappoi hienosti hyvän orastavan jöpötyksen. Käskin tussunkantotelineen painua takas keittiöön ja hyrskautin hiomakoneen tulille. Rentouttava tärinä ja meteli täytti korvat ja elämä oli taas kunnossa.
Kokonaiset 2 minuuttia kunnet se *tun laikka lensi taas siitä koneesta irti! Kokeilin varulta vielä toista Bilteman laikkaa, mutta sama lopputulos. Siinä vaiheessa teki mieli joko heittää kone mettään tai piestä joku lapsista. No, kone oli kuitenkin 25 euron arvoinen ja lapsiakaan ei ollut näköpiirissä, oli pakko hillitä hermot ja kokeilla tätä merkkilätkää. Merkkilätkä koneeseen ja kone vemputtamaan. Homma luisti nyt sen melkein 4 minuuttia, kunnes löysin laikan maasta ja itseni tupakka-askilta.
Koska olen helekutin mukava ja reilu mies, löytyy minulta myös kavereita. No, soittelemaan niille ja kyselemään kokemuksia asiasta:
Kaveri nro.1 sanoi, että pelaa juuri nyt wowia. Soittaa kuudelta. Soittoa ei ole vielä kuulunut joten ilmeisesti tarkoitti aamukuutta
Kaveri nro.2 nauroi kakkasesti, koska olen semmoisen romun ostanut ja kehotti elämään asian kanssa.
Kaveri nro.3 ei vastannut vieläkään puhelimeen, ei ole vastannut yli kuukauteen...
Eli ei vieläkään apua. Joudun siis nöyrtymään ja kysymään naapurista apua! No, naapurin pihaan renkaat ulvoen ja selitin ongelman. Hän epäili syyn olevan itse koneen tarttumapinnassa, koska ei semmoisesta ole ennen kuullut. Halusi kääntää veistä haavassa ja näytti omaa überhienoa konettaan. Naapurilla rrkele oli taaski asiat paremmin ku mulla!
Aivot raksuttamaan ja uusi suunnitelma. Autolla takaisin kotia, kone kantoon ja autoon päin... Kunnes suohirviö huutaa ovelta, että minne olen menossa. Kuultuaan että suuntaan kaupunkiin saa päähänsä, että haluaakin mukaan. No, ei siinä. Suohirviö ja kolme kakaraa, jotka on ilmeisesti itse pääpiru käynyt siittämässä autoon ja menoks. On varmaan turha sanoa, että kakarat huusivat koko hvetin automatkan Biltemalle.
No, auto parkkiin ja sisään. Salaa mielessäni haaveilen, että sama infotyttö olisi vielä tiskillä ja niinhän se on! Tunsin taas epämääräistä eloa ilolihaksessa ja talsin infotiskille. Selitän tilantaan ja nyt se pyytää siihen lisävoimia selvittämään asiaa. Ja kyllä, jumala on minulle suopea tänään!! Siihen tulee toinen infonainen. He ihmettelevät konetta ja käyvät hakemassa uuden verrokiksi. Aikansa pyörittelevät niitä, kunnes alkavat hieromaan tartuntapintaa minun koneesta ja uudesta koneesta. Toinen heistä sanoi "naisilla on niin paljon parempi tuntoaisti tämmöisissä jutuissa. Me saadaan hieromalla tietoon asioita paremmin kuin miehet". Samalla he kumpikin katsovat minua silmiin himokkaasti. Näen heidän silmiensä palosta, miten he haluavat minun ottavan heidät vuorotellen rajusti hiomakoneen suristessa vieressä... No, se hiomakoneen ääni tuli kyllä siitä ku toinen niistä käynnisti sen ja ihmetteli lisää. Loppujen lopuksi pistivät siihen uuteen koneeseen hiontalaikan ja sanoi, että kokeileppas tuota. Hio vaikka pari minuuttia sitä lattiaa. Ilmeeni oli varmaan niin paljon kertova asiasta, että perui puheensa ja törkkäsi uuden koneen käteen. Sanoi vielä, että jos tällä homma ei onnistu niin sitten eivät voi auttaa ja voidaan itkeä yhdessä asiaa. Meinasin lisätä, että se tulee ainaki itkemään ku.... No, en sanonut vaan kiitin kauniisti ja talssin ulos liikkeestä.
Suohirviö helvetinlapsineenkin oli löytänyt viereisestä kukkakaupasta takaisin autolle, joten pakkasin taas perheen kyytiin ja lähdin kotia kohti.
Kotipihaan päästyäni koko hiomakone alkoi ketuttamaan jo niin paljon, että jätin sen auton peräkonttiin, menin hakkaamaan lapset sänkyihin uneen ja lähdin töihin.
Kaikinpuolin siis ihan arsesta oleva päivä.