1. Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, annat suostumuksesi evästeiden käytöllemme. Lue lisää.

Keskustelua ystävä-, kaveri- ja tuttavuussuhteista

Keskustelu osiossa 'Asian vierestä', aloittaja tth78, 21/9/14.

  1. tth78

    tth78 Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    12/10/05
    Viestit:
    5906
    Tykkäykset:
    3386
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+
    Keskustelua perhe- ja sukulaissuhteista- ketjun innoittamana ajattelin perustaa ketjun otsikonmukaisesta aiheesta. Modet tekee kuten parhaaksi näkee, jos ketju ei ole kelvollinen.

    Olen alkanut hyväksymään sellaisen asianlaidan, ettei kaikki ystävät seuraa läpi elämän. Ollaan oltu hyviä ystäviä yhden hepun kans alaluokan viidenneltä lähtien.

    Armeija-aikana ounastelin välien jäähtyneen kun huomasin, että minä olin aina se kuka teki aloitteen näkemiselle ja yhdessä tekemiselle. Tein testin ja olin koko armeijan ajan ottamatta yhteyttä ystävääni sillä seurauksella, ettei vuoteen tiedetty toisistamme mitään.

    Toistuvasti olen kysynyt onko meillä jotain kitkaa välillämme? Kaveri säpsähtää ja suorastaan yllättyy kun kysyn sitä. Mitään kitkaa hänen mielestään ei ole, mutten silti saa selvää vastausta miksei hän voi tehdä aloitetta koskaan.

    Nyt on mennyt niin etten ole kolmeen vuoteen tehnyt aloitetta eikä ole hänkään. Nähdään kuitenkin 3-4 kertaa vuodessa poikien illoissa ja kaikki menee kuin oltaisiin edellisellä viikolla nähty viimeeksi. Todella mystistä käytöstä???
     
  2. cinse

    cinse Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    19/7/12
    Viestit:
    8623
    Tykkäykset:
    4555
    Puhelinmalli:
    onhan noita
    Eipä oikeastaan. Mulla on mun kahden lapsuuden kaverin kanssa aivan sama homma. Ja ne oikeastaan on ainoot kaverisuhteet mitä enää on. Nekin on 200km päässä ettei tässä hirveästi juhlimista ole. En tiedä johtuuko minusta vai mistä etten ole Turussa saanut kavereita. Ihan normaali sosiaalinen kaveri kuitenkin olen. Ehkä vain liian väsynyt ikinä tekemään mitään. Tai kehtaa ehdotella kelleen mittään.
     
  3. gogland

    gogland Mr Vip

    Liittynyt:
    16/1/05
    Viestit:
    5571
    Tykkäykset:
    2105
    Puhelinmalli:
    iphone 5S
    Niihän se, kaverit kaikkoaa jossain vaiheessa. Perheen perustaminen lienee tärkein syy.
    Pidän yhteyksiä kahteen koulukaveriin. Tapaamme muutaman kerran vuodessa. Nyt viikonlopulla toista kaveria näin Kotkassa.
    Onhan sitä sentään muitakin kavereita. Jopa täältä foorumiltakin.
     
  4. SprSkl

    SprSkl Aktiivinen jäsen

    Liittynyt:
    18/9/12
    Viestit:
    457
    Tykkäykset:
    72
    Puhelinmalli:
    Samsung Galaxy S6 32 GB Valkoinen
    Vain muutos on pysyvää ja sen myötä me ihmiset muutumme ajan kanssa aina johonkin suuntaan. Tulee vaikeita elämänvaiheita, uusia elinympäristöjä ja kiinnostuksen kohteita yms. Jotkut kaverit vain säilyy ja toiset lähtevät pois, tulevat tosin joskus takaisinkin.

    Itselläkin on kavereita ketkä eivät koskaan ota yhteyttä, mutta ovat aina valmiita näkemään jos itse otan. En tiedä olenko liian herkkä, mutta olisi kiva saada yhteydenottoja joskus itsekin. Olen itse ollut useimmiten se aloitteentekijä omissa kaverisuhteissani, joten tällä voi olla vaikutusta. Yleensä jos kuluu pari kuukautta hiljaiseloa, niin yhteydenottoa tulee ennemmin tai myöhemmin jostain suunnasta, mutta kyllä kavereita tekee mieli nähdä vähän useammin, vaikken mikään kovin menevä ihminen olekaan. Passiivinen elämäntyyli ja omassa rauhassa viihtyminen tuottavat tietynlaisen lopputuloksen.

    Eniten aikaa tulee vietettyä yhden todella hyvän ystävän kanssa, jonka kanssa on aina helppo keskutella. En oikein viihdy seurassa joka nojaa aina siihen että aloitat kaikki puheenaiheet. Keskustelu flow on parasta tekemistä mitä voi muiden kanssa tehdä ja suurimmanosan muista nautinnollisista asioista voi sitten tehdä itsekseen, kuten esim. räplätä puhelinta ja käyttää muuta tekniikkaa :p
     
  5. cinse

    cinse Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    19/7/12
    Viestit:
    8623
    Tykkäykset:
    4555
    Puhelinmalli:
    onhan noita
    Itsekkin olen aina valikoiva siitä millaisten ihmisten kanssa liikun. Ehkä liiankin valikoiva. Harvan ihmisen kanssa tulee viihdyttyä.
     
  6. SprSkl

    SprSkl Aktiivinen jäsen

    Liittynyt:
    18/9/12
    Viestit:
    457
    Tykkäykset:
    72
    Puhelinmalli:
    Samsung Galaxy S6 32 GB Valkoinen
    Mutta eihän sekään hyvä ole että viettää sellaisten ihmisten kanssa aikaa keiden persoonallisuudesta ei oikeasti välitä.

    Olen itse huomannut että kaikenlaisten ihmisryhmien kanssa viihdyn kyllä oikein hyvin, mutta kahdenkesken vain harvemman kanssa. Jos sattuu olemaan, että sosiaaliset tarpeesi täyttyvät jo osin sillä että saat olla ihmisten kanssa vain läsnä jossakin, se on mielestäni hyvä asia. "Sosiaalisenpääoman" kun omassa päässä aina herkästi mieltää hyvien ystävien lukumääräksi.
     
  7. outlaw heart

    outlaw heart Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    7/4/09
    Viestit:
    3164
    Tykkäykset:
    1049
    Puhelinmalli:
    Omistan: SG2+,SG4, iPhone6, jne...
    Sanoisin, että parhaimpia ystäviä on mm.henkilö, jonka kanssa ollaan jo sen ikäisenä oltu kavereita, kun ollaan Turusta muutettu pois. Ei välttämättä nähdä usein, mutta kirjoitellaan kuitenkin siinäkin välissä, kun ei nähdä.

    Pidän kyllä äitiäkin ystävänä, koska näin aikuisena, kun ei tarvi taistella asioista, tullaan paljon paremmin toimeen. Voin kuunnella hänen murheita ja omianikin hän kuuntelee. Tehdäänkin yhdessä kaikenlaista... Ihan hölmöäkin, mikä johtunee siitä, että samalla viihtyvät perheen nuoremmat.

    Muuten on paljon miespuolisia kavereita, joiden kanssa tullaan hyvin toimeen.

    Serkku oli yhdessä vaiheessa todella hyvä ystävä, mutta minne lie hänkin kadonnut. Kyllä me varmaan taas toisemme löydetään. :) Elämä vaan välillä vie eri suuntiin.

    Moni ystävä/kaveri on vaan jo kuollut, mikä on surullista...

    Kavereiden kanssa olen huomannut, että tulee sellaisia kausia, kun itse on huonossa kunnossa ja pahalla tuulella, ei jaksa vaivata muita huonolla ololla.

    Vuosista ja välimatkasta huolimatta, kyllä se ystävyys pysyy. :)
     
  8. Stupidio

    Stupidio Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    18/5/12
    Viestit:
    7962
    Tykkäykset:
    1844
    Puhelinmalli:
    iPhone 6s Plus 128GT Silver
    Itsekkin valikoin aika raskaalla kädellä kenen kanssa olen vapaa-ajalla. Koulussa mä olen kaikkien kans, mutta sitten kun pääsee kämpille niin ei sitä oikeen edes kiinnosta olla kenenkään kans. Parhaiden ystävien kans nyt muutamia viestejä lähetellään, mutta siinäpä se.

    Mullakin on sellasia kavereita kuten eräs joka oli ennen paras ystäväni, mutta yläasteella tiet rupesi erkanemaan. Tuli uusia kavereita, elämä muuttui, toisille tuli se viina kehiin ja siinäpä ne kaveriporukatkin vaihtui niin vain luokassa näki ja joskus pihalla, mutta silloin kun nähtiin niin hauskaa oli ja on yhä jos vaan kohdalleen sattuu! :)
     
  9. tth78

    tth78 Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    12/10/05
    Viestit:
    5906
    Tykkäykset:
    3386
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+
    Parhaalle kelpaa vain paras :D

    Sama vaiva. Vanhemmiten tullut valikoivaksi tai sitten yksinkertaisesti on kehittynyt tunneälykkyydessä sen verran, että näkee jo toisten aikeet ystävyyden suhteen. Aikanaan oli runsaastikin hyvänpäivän tuttuja, mutta kuten mainittua elämäntilanteet muuttuu, ihmiset vaihtaa maisemaa, kiinnostuksen kohteet kapenee, syitä löytyy lukemattomia minkä vuoksi huomaa pian ihmettelevänsä miksi edes on jokun kaveri kun yhteistä säveltä soitettu viimeeksi vuosia sitten.

    Yksi asia mikä myöskin on tullut uutena mukaan kuvioihin on tuo some ja verkostoituminen. Vaikuttaa ainakin näin 78 vuosimallia olevalle jäyhälle neandertalille hieman vieraalta ryhtyä rakentamaan sosiaalista verkostoa pelkästään urakehityksen vuoksi. Näen tuon touhun hyvin pinnallisena ja ehkäpä jopa ihmisiä esineellistävänä. Alkaa siirtymään OT:n puolelle, mutta tällaisia havaintoja olen tehnyt itsensä tuotteistamisen ja brändäämisen aikakautena, jolloin toisen ihmisen hyväksyminen puutteineen on vierasta ja toisia tavatessa ensimmäisenä kysytään:"mitä teet työksesi?" taustalla miettien saako tuosta ihmisestä jonkin sortin hyötyä omalle urakehitykselle. Uusia ihmisiä tavatessani aina minulta on tuota kysytty ja ennenkuin kerkeän vastaamaan aletaan kertomaan omia urajorinoita. Se kuulostaa korvissani lähinnä taustahälyltä. Useimmiten kysyn ihmisiltä minkä kirjan ovat viimeeksi lukeneet ja pyytänyt kertomaan siitä. Valitettavan usein olen kohdannut vaivaantunutta hiljaisuutta, kunnes "minä teen työkseni"-levy lähtee pyörimään
     
  10. veikko

    veikko VIPpi

    Liittynyt:
    19/6/02
    Viestit:
    12772
    Tykkäykset:
    2645
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+
    Minulla ei varsinaisia ystäviä oikeastaan perheen ulkopuolella olekaan. Työssä ja kunnallispolitiikassa tuli kyllä paljon tuttavia, mutta ei niiden kanssa sillä lailla aikaa vietetä. Somessakin on niitä tuttavia, joista osaa satunnaisesti tapaa ihan face-to-face, mutta eipä niiden kanssa oikein syvällisiä koskaan puhuta. Kotona yleensä oleskelenkin, ja kyllähän me tuon vaimon kanssa viihdytään kaksistaan ihan hyvin. Lapsia toki liian harvoin näkee, mutta somessa ja puhelimessa kyllä keskustellaan viikottain.
     
  11. cinse

    cinse Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    19/7/12
    Viestit:
    8623
    Tykkäykset:
    4555
    Puhelinmalli:
    onhan noita
    Saahan siitä mukavaa keskustelua aikaiseksi mitä työkseen tekee. Mua ainakin kiinnostaa mitä ihmiset puuhaa. Jossain tapauksissa se työ kertoo myös siitä ihmisestä.
     
  12. SprSkl

    SprSkl Aktiivinen jäsen

    Liittynyt:
    18/9/12
    Viestit:
    457
    Tykkäykset:
    72
    Puhelinmalli:
    Samsung Galaxy S6 32 GB Valkoinen
    On kyllä hyvin tavanomaista että Suomessa suurinosa koko elämästä vietetään ajallisesti oman kumppanin/kumppaneiden kanssa keskenään, jopa enemmän kuin suvun kanssa, mukaanlukien oma perhe. Onhan se ihan luonnollista muutenkin. Tämä on ainakin minulle ihan ok, tosin tällä hetkellä ei kumppania löydy kun ei huvita metsästää.
     
  13. Omenanraato

    Omenanraato Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    11/12/02
    Viestit:
    19845
    Tykkäykset:
    789
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+ 16GB Silver
    Mullakin parhaat kaverit asuu tossa 5-10km päässä, mutta olin parivuotta 150km päässä, niin niille muodostui ihan oma yhteisönsä. Olin sitten ensimmäinen myös joka sai lapsia, joten ne ei tajunneet sitä, etten voi lähteä 5min aikataululla mihinkään.

    Nyt vaikka asun vieressä, ei tule juuri nähtyä kavereita ollenkaan, vaikka yksi niistä on toisen lapsemme kummi.

    Kesällä päätettiin pitää vanhalla porukalla viikonloppu meidän asuntovaunulla ja meno oli kyllä ihan kuin oltaisiin oltu vielä ammattikoululaisia ja ei ois päivääkään ollut taukoa näkemisessä.

    En tiedä mikä siinä on, etten itse tee aloitetta. Jotenkin tuntuu, että jos on hetken rauhaa perheen rutiineista, haluan uppoutua omaan aikaani leffojen tai konsolipelien pariin. Puskee erakkoluonne siinä niin pahasti päälle.
    Toisaalta harmittaa suuresti ettei mulla tavallaan enää ole oikeasti ketään kaveria, mutta toisaalta kun tunnen itseni ja halun olla täysin yksin, niin ei se toisaalta niin paha sitten ole.

    Mutta ei mullakaan siis kavereiden kanssa välit ole mitenkään huonot, päinvastoin. Siltin olen se joka aloitetta ei tee ja usein jopa kieltäytyy vastapuolien aloitteista.
     
  14. tth78

    tth78 Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    12/10/05
    Viestit:
    5906
    Tykkäykset:
    3386
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+
    Tuo on mielenkiintoista tuo aloitteellisuuden puute. Toisaalta voin vain kuvitella millaista on selviytyminen arkipyörityksestä lapsien ja töiden kanssa. Mitä sivusta olen seurannut niin ymmärrän hyvin ne lyhyet hetket omaa aikaa, jotka haluaa käyttää puhtaasti itseensä.

    Itsekin aika paha erakkoluonne. Kun ei töissä tule käytyä niin oikeastaan sosiaaliset kontaktit rajoittuu vaimoon ja 3kk:n välein tapahtuvaan poikien iltaan ja samalla syklillä tapahtuvaan sukulointiin kotiseudulla. Helposti vieraantuu ihmiskontakteista työttömänä kun oikeastaan tulee käytyä vain ruokakaupassa ja uimassa.

    Itselläkin kävi niin, että ammis ajoista lähtien oleva porukka hajosi amk:n jälkeen kun ensimmäinen lähti tyttöystävän perässä Porvooseen. Hetken päästä minä lähdin Turkuun. Kolmas lähti työn perässä Espooseen ja neljäs jäi Kotkaan ja näissä sijainneissa asutaan edelleen. Nähdään poikien illoissa 3-4 krt vuodessa ja meno on kuin ammisaikoina.

    Yksi eriyttävä tekijä on lapset ja muutenkin elämän eteenpäin meneminen. Kavereilla jokaisella 2 lasta ja vanhimmat taitaa olla 10+ ikäisiä(ei hajua). Yksi on kerennyt jo eroamaankin.

    Näin ainoana lapsettomana tuntee itsensä väkisin ulkopuoliseksi. Aluksi jutut oli vaipparallia tms. sitten asunnon hankinta & rakentaminen & lainoitus, sitten urakehitys. Kaikilla kolmella jo 10v työkokemusta ja kolmas tms. työpaikka menossa. Kaikki ovat edenneet johtavaan asemaan (ei työnjohto).

    Vaikka koulusta valmistuin vuotta aiemmin kuin muut (aloitettiin samaan aikaan) niin oma arki on ollut hyvin erilaista kuin toisilla: työttömyyttä, täydennyskoulutuksia, työnhakukursseja, uraohjausta ja pariin duuniin olen päässyt, mutta molemmista joutunut ottamaan terveyden vuoksi lopputilin.

    Pitkä alustus, mut pointtina kai taisin hakea sitä, että elämäntilanne jauhaa samassa tilassa mikä kavereilla oli kymmenen vuotta sitten niin aika pahasti on päässyt erkaantumaan ns. oikeasta elämänrytmistä. Onneksi poikienilloissa ollaan tulessa kun pelataan sotapelejä ja autopelejä, saunotaan ja grillataan.
     
  15. veikko

    veikko VIPpi

    Liittynyt:
    19/6/02
    Viestit:
    12772
    Tykkäykset:
    2645
    Puhelinmalli:
    iPhone 6+
    Kun olin nuori, niin työpaikalla suunnilleen samanikäisten työkaverien ja heidän puolisojensa kanssa pidettiin illanistujaisia, pelattiin puulaakissa lentistä ja käytiin joskus lauantai-iltana ravintolassa. Sitten ryhdyttiin saamaan lapsia, ja muutaman vuoden ajan tavattiin lasten syntymä- ja nimipäivien merkeissä. Kun lapset alkoivat olla teini-iässä, niin kaikki tuo loppui, ja yhteiset illanvietotkin sitten jäivät. Nyt tietysti työpaikalla ne meistä, jotka siellä vielä ovat, ruoka- ja kahvitauoilla keskustelemme asioista. Mutta muuten tapaamiset ovat jääneet.
     
  16. MGM

    MGM Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    17/11/08
    Viestit:
    14287
    Tykkäykset:
    3141
    Puhelinmalli:
    OnePlus 3
    Itse ole melko sulkeutunut ihminen, jonka takia muhun on todella vaikea tutustua. Tällä hetkellä ei ole ketään tosi ystävää (paitsi ehkä pikkusisko, johon voin tukeutua vaikean paikan tullen). Tapailen välillä yhtä lapsuusajankaveria, silloin kun itse otan yhteyttä. Muhun on aikoinaan paljon otettu yhteyttä ja pyydetty miloin mihinkin, mutta koska useinmiten olen aina kieltäytynyt, niin nykyään ei paljon kutsuja enää satele. Sen jälkeen kun löysin vaimoni ja mentiin naimisiin, niin väheni sekin vähäinen kavereiden tapaaminen.

    Noh, sitten tapasin töissä erään tyypin, johon tulikin nopeasti todella läheiset välit. Nähtiin melkein joka vkl baarissa jne. Meillä synkkas todella hyvin, vaikka oltiin molemmat todella erilaisia luonteiltamme. Oltiin usein yhdessä ihan pareittain, minä ja vaimo ja hän ja hänen tyttöystävänsä. Sitten se tyyppi lopetti miedän töissä, kun sai paremman tarjouksen muualta. Sen jälkeen nähtiin harvemmin. Sitten sen vaimo petti sitä ja lähti toisen miehen mukaan Peruun. Sen jälkeen muuttui tämä kaverikin aika lailla ja löysi paljon uusia kavereita ja harrastuksia, joten nykyään ei olla muualla tekemisissä kuin välillä FB:ssa heitetään läppää.

    Vaikka olen itse aika kotihiiri, että viihdyn yksinäni jne., niin tunnen itseni todella yksinäiseksi, kun ei ole kavereita, eikä tällä hetkellä sitä perhettäkään, jos vaimo ei palaa takaisin suomeen. Kait siihen vain pitää totutella. En halunnut koskaan olla tällainen sulkeutunut ihminen, mutta enpä sille paljoa mitään itse voi.
     
  17. Stupidio

    Stupidio Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    18/5/12
    Viestit:
    7962
    Tykkäykset:
    1844
    Puhelinmalli:
    iPhone 6s Plus 128GT Silver
    Mä olen loppujenlopuks erittäin jännä ihminen luonteeltani. Pidän yksinäisyydestä ja yksinolosta, mutta silti mulla on paljon kavereita.. Sisaruksia ei ole, mutta vanhemmat on erittäin tärkeitä! Eihän sitä oikeastaan ole mukavempaa tunnetta ku pääsee perjantaina kotio iskää ja äitie morjenstamaan. :) Kuten myös serkkua joka vierailee viikolla ja viikonloppuisin. Loppujenlopuksi löytyy tosi monta tärkeetä ihmistä vaikka tykkäänkin olla kotikissa.
     
  18. cinse

    cinse Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    19/7/12
    Viestit:
    8623
    Tykkäykset:
    4555
    Puhelinmalli:
    onhan noita
    Meiän pitää perustaa "Yksinäiset ja sulkeutuneet Turkulaiset matkapuhelimien ystävät" tai tuttavallisemmin YSTMY-kerho pystyyn :D
     
    jimbba, tth78, Omenanraato ja 1 muu henkilö tykkää tästä.
  19. MGM

    MGM Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    17/11/08
    Viestit:
    14287
    Tykkäykset:
    3141
    Puhelinmalli:
    OnePlus 3
    Sä olet vielä kuitenkin aika nuori, etkä ole vielä kokenut elämää niin paljon. Kyllä mäkin viihdyin nuorena paljon yksinäni, enkä tuntenut oloani yksinäiskeksi. Nautin siitä. Mutta olinkin kuitenkin tavallaan aina läheisten ympäröimänä. Oli vanhemmat tai sisarukset aina kotona. Senkin jälkeen, kun muutin pois kotoa, muutin tämän lapsuusajan kaverin kanssa kimppaan. Asuttiin muutama vuosi kimpassa, kunnes löysin vaimoni ja muutettiin yhteen. En siis ole varsinaisesti koskaan ollut täysin yksin kuin vasta nyt, kun menetin perheeni. Nyt se ottaa koville. Mutta ehkä tähänkin tottuisi ajan myötä.
     
  20. Stupidio

    Stupidio Tunnettu jäsen

    Liittynyt:
    18/5/12
    Viestit:
    7962
    Tykkäykset:
    1844
    Puhelinmalli:
    iPhone 6s Plus 128GT Silver
    @MGM En todellakaan ole vielä elämää kokenut. Jos pullamössöstö puhutaan niin se on synonyymi stupidiolle. :D

    Ja kaikkeen tottuu vaikka tuollainen muutos vie varmasti paljon aikaa. Mä tekisin sinuna varmaan sellaisen liikkeen, että lippu salkoon ja kohti uusia pettymyksiä!
     

Jaa tämä viestiketju