Elämä? Eilen, nyt tässä ja tulevaisuudessa...

jhietala

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
4   0   0
Liittynyt
22.1.2008
Viestit
10033
Reaktiopisteet
7668
Puhelinmalli
Nexus 6P
Oletteko miettineet koskaan elämää? Miltä kantilta ja miten? Mietittekö sitä arjessa? Jääkö miettimättä kun kaikki toimii? Vai vasta kriisien aikana tai jälkeen?

Nyt kun tässä on tätä elämänpalapeliä tullut pyöritettyä päättyneen parisuhteen kautta ja viimein alkaa näkemään sen muunkin elämän ja erityisesti oman elämän sen ulkopuolella niin menneessä kuin tulevaisuudessa.
Haaveita, unelmia ja päämääriä oli jo tuolloin, mutta niitä ei osannut tai uskaltanut kertoa itselle tarpeeksi selkeästi ja sitä kautta ei toiselle tai oikeastaan kenellekään.
Kaikki hukkui työn ja parisuhteen arjen alle.
Olen ollut viimeisen 8 vuotta täällä Porvoossa liian työorientoitunut.
Työ on vienyt miestä ihmis/parisuhteiden kustannuksella.
Työssä on ollut liian hyvät motivaattorit tekemään sitä niin, että siitä on tullut suorittamista itselle.
Työ määritti minut, koska tiedän olevani hyvä siinä mitä teen ja arvostetaan siinä todella paljon.
Teetti paljon mielihyvää kun pystyi tekemään montaa asiaa yhtäaikaa ja tehokkaasti. Kotiin tulet sitten lepäämään ja tekemään juttuja, joissa se fokus on vain siinä.
En mä kuitenkaan tätä tai tällaista elämää halunnut, jossa fokus on aivan muualla kuin siinä yhteisessä elämässä tai Me-hengessä.
Oman arvon tiedän, mutta tietää myös sen oman arvon henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takia kun on vihdoin uskaltanut ja saanut olla heikko myös työympäristössä.
Siksipä alan siirtämään sitä fokusta työstä sinne oman elämän ja vapaa-ajan suuntaan ajatuksella tee työtä elääksesi.
Ensimmäistä kertaa elämässäni luen jopa kirjaa ihan ajatuksella, eikä kyseessä ole mikään Aku Ankan taskukirja tai raamattu.
Mieli tuntuu lepäävän ja ajatus aukeavan ja siinä samalla sydän tätä kirjaa lukiessa.
Syvällistä lyhytterapiaa tarinoiden parantavasta voimasta.
 
Viimeksi moderaattorin editoima:

veikko

VIPpi
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
19.6.2002
Viestit
19525
Reaktiopisteet
8092
Puhelinmalli
iPhone X 64 Gt Space Grey
Itse olen tajunnut nuo työntekoon liittyvät vaarat jo nuorena ja pitänyt huolen siitä, että vaikka olenkoin paiskinut töitä (ja joskus useampaakin samaan aikaan), ollut mukana politiikassa jne. niin aina olen antanut aikaa vaimolle ja perheelle yleensä. Eli en ole uppoutunut työhön, vaikka se olisikin ollut hyvin helppoa ja vetoavaa. Kai se on johtunut nimenomaan siitä, että olen aina ajatellut, ettei työ saa olla ihmisen ainoa tärkeä asia eikä sille saa uhrata kaikkea aikaansa, vaan tärkeintä ovat ihmiset.
 

MGM

dıʌ
Palaute - 100%
10   0   0
Liittynyt
17.11.2008
Viestit
18999
Reaktiopisteet
9058
Puhelinmalli
OnePlus 6
Oletteko miettineet koskaan elämää? Miltä kantilta ja miten? Mietittekö sitä arjessa? Jääkö miettimättä
Yleensä nimenomaan sillon, kun elämässä menee huonosti. Viime aikoina olen kyllä miettinyt sitä enemmän kuin koskaan ehkäpä tuon ikäkriisini takia, kun tuntuu elämä menevän lujaa eteenpäin ja viime aikoina ollut tosi paljon vastoinkäymisiä. Nyt on pakko ollut oikein pysähtyä ja miettiä mitä sitä elämältä haluaa. Tää vuosi taitaa mennä siihen miettimiseen.
 

jhietala

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
4   0   0
Liittynyt
22.1.2008
Viestit
10033
Reaktiopisteet
7668
Puhelinmalli
Nexus 6P
Yleensä nimenomaan sillon, kun elämässä menee huonosti. Viime aikoina olen kyllä miettinyt sitä enemmän kuin koskaan ehkäpä tuon ikäkriisini takia, kun tuntuu elämä menevän lujaa eteenpäin ja viime aikoina ollut tosi paljon vastoinkäymisiä. Nyt on pakko ollut oikein pysähtyä ja miettiä mitä sitä elämältä haluaa. Tää vuosi taitaa mennä siihen miettimiseen.
Ei kai sitä koko vuotta tarvi miettiä vaan kannattaa elääkin välillä. Välillä olis kuitenkin ihan hyvä tehdä jonkinlainen analyysi pitkin vuotta missä mennään vaikka sitten kvartaaleittain. Yleensä tahtoo unohtua kun menee hyvin.
 

kowardi

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
151   0   0
Liittynyt
20.5.2011
Viestit
7952
Reaktiopisteet
5886
Puhelinmalli
lippulaiva
Mulla tuli stoppi myös pari vuotta sitten, kun ero napsahti kohdalle. Alusta alkaen sitä alkuun syytti itseään vaikka ei ollut tarve. Mutta nyt uuden suhteen aikana, on antanut reilusti enemmän aikaa elämälle sekä ihmisille lähellä.

Tämä elämä täällä on niin perkeleen lyhyt, eikä se työ saa olla se elämä :)
 
Viimeksi muokattu:

nistop

Tunnettu jäsen
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
5.3.2013
Viestit
2718
Reaktiopisteet
1582
Puhelinmalli
iPhone 8+
Paljonkin. Pyörittelin tätä nyt aamukahvien ajan päässä, ettei tulisi järjetön ajatusoksennus, mutta tapani mukaan siitä taisi tulla.

Paljon on omaa ajatusmaailmaa muokannut ja määrittänyt varsin nuorena koettu "burnout" ja laitan burnoutin lainausmerkkeihin koska kyseessä ei ollut pelkästään työperäinen homma vaan siinä oli paljon muutakin kipuilua. Kun kaikki oli menossa hyvällä mallilla eteenpäin olin varsin tyypillinen mustavalkoajattelija, asiat on menee näin, asiat on näin jne. Tämä näkyi myös sellaisena joustamattomuutena muiden erilaisia elämäntilanteita kohtaan, toisin sanoen vaikka en päin naamaa ihmisiä arvostellut niin päässä oli ajatuksia joita nykyään syvästi häpeän. Eli kun kaikki toimi, niin jäi miettimättä koska "ei ollut mitään mietittävää".

Siinä kohtaa kun ajatusmaailma on elänyt hyväksymään muita ja muuttunut pois mustavalkoajattelusta muita kohtaan, on jälkikäteen ajateltuna ollut kuitenkin paljon joustamattomuutta omaa tilannetta kohtaan. Hyvin pitkään olen mennyt linjalla jossa tuntuu, että pitäisi perustella/saada muut ymmärtämään omaa tilannetta, ikäänkuin saadakseni hyväksyntää sellaisiltakin ihmisiltä jotka kuuluvat kategoriaan: ymmärtävät vasta kun osuu omalle kohdalle tai läheiselle. Tämä on aiheuttanut kyllä turhaa mielipahaa. Samalla myös opettanut lukemaan toisia siinä mielessä, että edellämainitun kategorian ihmiset tunnistaa nykyään suht helposti ja yleensä pystyy olemaan käyttämättä voimavaroja näiden ihmisten kanssa väittelyyn vaikka he suoltaisivat mitä tahansa ulostetta sanojen muodossa.

Mielenterveyden kanssa kamppailu on jatkunut sen verran pitkään, että voisin kuvailla olevani jumissa, ainakin vielä. Viime vuoden puolella tapahtui liian paljon niin omassa kuin lähipiirin elämässä, suurimpana eräs kuolemantapaus, mikä koetteli kaikkien osallisten jaksamista. Jaksamisesta puhuminen samalla todisti melko vahvasti sitä mitä olen kokenut, eli sitä että hoitopuolella ei oteta tosissaan ja onnistutaan helposti luomaan syyllinen olo ja varsin kova häpeä. En usko että tarkoituksellisesti, vaikka siltäkin on tuntunut. Tämä johti siihen, että mielessä pyöri varsin lopullinen ratkaisu. Itse avun hakemisen puolestapuhujana tuossa kohtaa oli äärimmäisen kiperä tilanne, kun tilanne olisi vaatinut puuttumista mutta usko tai luotto mahdolliseen apuun ja sen saamiseen oli 0.

Sitten onnekseni jossain kohtaa iski katkeruus "Jos ei kuunnella tai oteta tosissaan, niin miksi edes yritän". Tämä luovuttamisen hetki vei samalla ison paineen pois, mutta samalla myös oman moraalikäsityksen mukaan harmaalle alueelle. Ajatuksena on ollut, että on velvollisuuteni yrittää aktiivisesti pyrkiä hoitamaan itseni kuntoon ja pyrkiä elämässä eteenpäin. Olen kuitenkin kovin hämmästynyt luovuttamisen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta yleisvoinnissa, vaikka ongelmani eivät ole kadonneet ja niihin törmään päivittäin, on kuitenkin hämmentävän paljon parempi olo. Ainakin kotona ollessani, se jatkuva miestä syövä tuskaisuus on poissa. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu että vointi on paranemaan päin eikä junnaa paikallaan tai pahene.

Sikäli on myös hämmentävää, koska tästä luovuttamisesta johtuen on tiedossa täysi taloudellinen romahdus noin parin kuukauden päästä. Itse näen tuon kuitenkin tämän tilanteen nollaajana, koska joudun turvautumaan siinä kohtaa yhteiskunnan turvaverkon viimeiseen oljenkorteen, on minulla tilaisuus käydä purkamassa tilanne ulkopuolisen kanssa ja saada yksi kontakti jolla on tietotaitoa ja paketti kasassa, että miten tilannetta voi ja kannattaa lähteä edistämään. Ajatuksena tässä, on kai käydä niin sanotusti koskettamassa pohjaa josta suunta on vain ylöspäin ja nyt levätä ennen sitä. Tietenkin tuossa kohtaa tulee palattua mielenterveysavun piiriin, mutta uusista lähtökohdista ja levänneenä.

Tässä voi käydä niinkin, että olen vuoden päästä uudelleen samassa tilanteessa, mutta toivon mukaan olen sitten ollut armollisempi itseäni kohtaan. Mikä tärkeintä niin ainakin olen hengissä :)
 

krossi

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
67   0   0
Liittynyt
15.6.2014
Viestit
2316
Reaktiopisteet
1316
Puhelinmalli
OP 6 + Gear S3 Frontier
Itse olen tajunnut nuo työntekoon liittyvät vaarat jo nuorena ja pitänyt huolen siitä, että vaikka olenkoin paiskinut töitä (ja joskus useampaakin samaan aikaan), ollut mukana politiikassa jne. niin aina olen antanut aikaa vaimolle ja perheelle yleensä. Eli en ole uppoutunut työhön, vaikka se olisikin ollut hyvin helppoa ja vetoavaa. Kai se on johtunut nimenomaan siitä, että olen aina ajatellut, ettei työ saa olla ihmisen ainoa tärkeä asia eikä sille saa uhrata kaikkea aikaansa, vaan tärkeintä ovat ihmiset.
Tätä olen pohdiskellut lähiaikoina paljon. Vuosi sitten olin työssä, että sai olla sen tasan 7.35h töissä ja työt jäivät aina töihin. Nyt kun aamulla töihin menee, niin ei tiedä monelta pääsee lähtemään työpaikalta ja illalla joutuu vielä vastailemaan viesteihin kotoa käsin.. Elämää ei helpota sekään, että vaimo tekee vuorotyötä ja mikäli tässä vielä olisi enemmän perhettä niin en kyllä tiedä miten kerkeisi mihinkään. Tiedostan kyllä että tilanne ei voi omalta kannalta jatkua näin kovin pitkään, sillä huomaan merkkejä omassa jaksamisessani. Pidän kyllä työstäni ja en huomaa ajankulua työtä tehdessä. :-$
 

veikko

VIPpi
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
19.6.2002
Viestit
19525
Reaktiopisteet
8092
Puhelinmalli
iPhone X 64 Gt Space Grey
Pidän kyllä työstäni ja en huomaa ajankulua työtä tehdessä. :-$
Tämähän se on se suomalaisen vaaranpaikka, pitää työstään ja tuntuu että siellä ollessa sitä jaksaa vaikka kuinka. Minulla oli sellainen onni, että vaikka tein jossain vaiheessa useampaakin työtä, niin siitä varsinaisen työni ulkopuolisesta työstä isoin osa oli kotona tehtävää kirjoitustyötä, ja se keskeytyi lasten ollessa pieniä usein pieneen ääneen ”isi leikkimään”. Ja sitten mentiin leikkimään.

Mutta kyllä jossain vaiheessa itsekin jännitin jousta liian kireälle, kun muistan yhden sellaisen vuoden kun olin niin uupunut, että lamputkin kotona näyttivät himmeiltä ja kun menin tavanomaiseen vuotuiseen lääkärintarkastukseen, niin tuttu lääkäri sanoi tervehdysten jälkeen heti ensi töikseen, että taitaa kirjoittaa minulle pari viikkoa sairaslomaa. En siihen suostunut, mutta ymmärsin sen jälkeen ottaa enemmän aikaa itselleni ja perheelle. Vaikeaahan se oli, kun pidin niistä kaikista töistäni tavattoman paljon, mutta tajusin uppoutuneeni niihin ihan liikaa. Sanotaan, ettei se väsytä mistä pitää, mutta se on kyllä ihan puppua se. Tuon jälkeen ymmärsin alkaa vähentää ylimääräisiä töitä ja vähitellen lopetin ne kokonaan ja sitten ennen eläkkeelle jäämistäkin jäin osa-aikaeläkkeelle opetellakseni eläkeläisen elämän rauhallisempaa tahtia.
 

tth78

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
28   0   0
Liittynyt
12.10.2005
Viestit
10940
Reaktiopisteet
7198
Puhelinmalli
iPhone 7+
Nyt on syvällinen ketju. @nistop aika hyvin kuvaili omia ajatuksianikin, sillä erotuksella, etten missään vaiheessa elämääni ole kokenut, että asiat vain rullaisivat omalla painollaan eteenpäin, vaan aina eteneminen on kuin olisi tarponut kainaloita myöten hangessa.

Pitkään uskoin koulutuksen ja työn olevan ihmisarvon määrittäjä, mutta sattuneesta syystä tuo ajatus on vuosien varrella haalistunut. Paljonkin olen elämää ajatellut, sitä prosessia vain on liki mahdotonta pukea sanoiksi, kuten nistop:kin sen tuossa sanoi, harvempi oikeastaan pystyy ymmärtämään toisen kokemia asioita, ennenkuin ne kokee itse.

Päinvastoin kuin nistop, olen matkannut pois harmaalta alueelta ja koen muuttuneeni entistä mustavalkoisemmaksi. Tuntuu todella, että elämä on sarja satunnaisia vastoinkäymisiä ja ainoa mihin voit vaikuttaa, on oma suhtautuminen niihin. Kuten @Karibaldi :kin sen joskus nasevasti kuvasi, että hämmästelee minun kykyä saada kaikki elämäntapahtumat kuulostamaan koettelemuksilta, niin ehkä se johtuu osittain siitä, että niin myös koen niiden olevan.

Elämä on kamppailua, sen areena vain vaihtuu kun kehitys kehittyy. Lopulta kyse on siitä, että päivän päätteeksi elossa ollessaan, hiiri voi huokaista onnistuneensa, sinä päivänä. Samaan aikaan on haukka epäonnistunut ja molemmilla on aina omat seurauksensa niin kyseiselle yksilölle itselleen kuin tämän lähipiirille.
 

estrella

-life is life-
Palaute - 100%
11   0   0
Liittynyt
27.6.2014
Viestit
8982
Reaktiopisteet
5475
Puhelinmalli
iPhone 7 RED
Onhan tässä vuosien varrella ja varsinkin viime vuoden loppupuolella tullut paljon mietittyä omaa elämää ja jonka miettiminen vieläkin jatkuu. En kuitenkaan osaa sitä nyt tai vielä tai ehkä koskaan sanoiksi "pukea".
 

jhietala

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
4   0   0
Liittynyt
22.1.2008
Viestit
10033
Reaktiopisteet
7668
Puhelinmalli
Nexus 6P
Onhan tässä vuosien varrella ja varsinkin viime vuoden loppupuolella tullut paljon mietittyä omaa elämää ja jonka miettiminen vieläkin jatkuu. En kuitenkaan osaa sitä nyt tai vielä tai ehkä koskaan sanoiksi "pukea".
Niin, monesti sitä toki miettii, mutta jää se lopullinen pohdinta vähän vaiheeseen. Näen asian niin, että yleensä, ok yleistän, mutta vaatii jonkun tekijän joka laukaisee tilanteen. Itse näen jo omalla kohdalla pienenä valonpilkkeenä menneen eron ja jollain tasolla olen kiitollinen exälle, että herätti minut näkemään oman itseni elämän kautta.
 

Janza182

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
3   0   0
Liittynyt
17.8.2007
Viestit
1164
Reaktiopisteet
716
Puhelinmalli
Samsung Galaxy S8
Onhan sitä tullut elämää mietittyä.
Silloin esimerkiksi mietti että entäs nyt kun lääkäri sano että jos ei ala selviää mikä ukkoa vaivaa niin puolvuotta ja monttu kutsuu. Tästä selvittiin.
tuosta n.20v. eteenpäin ja tilanne ei noin paha mut päivän päätteeksi ei tiennyt löytikö itsensä kotoa vai tiputuksesta eristyshuoneesta sairaalassa.
Samaan aikaan myös sain lievät hermovauriot jalkoihin ja käveleminenkin oli tuskaa. Ai joo.. Ja mainitsinko että olin 3kk kuuro 1997 ja pelättiin että kuuroksi jään. Silloinkin vähän mietti että jaahas..
Henkisesti että fyysisesti kovaa aikaa. Myös tuo välissä ollut 20vuotta ei oikein uskaltanut mitään pitkäjaksoista alkaa tekee koska terveys viskoi niin paljon.

Ka elämä joskus voittaa ja 2015 vedettiin henkitorvi poikki ja pitikin sitten miettiä että mitäs nyt tehdään elämällä kun terveys ei enää temppuillut. Ka käytiin hakee peruskoulun lisäksi ammatti ja nyt uudessa duunissa motivaatio katossa :)

Eli lyhyesti on tullut elämää mietittyä itseasiassa aika paljonkin. Vähän olen erakkoluonteinen ja sentakia ei hirveästi kavereita pyöri ympärillä, mutta tuo on ihan oma valinta. Parisuhdetta on kestänyt 17v.

Kiitos ja anteeksi :D
 

krossi

Tunnettu jäsen
Palaute - 100%
67   0   0
Liittynyt
15.6.2014
Viestit
2316
Reaktiopisteet
1316
Puhelinmalli
OP 6 + Gear S3 Frontier
Tämähän se on se suomalaisen vaaranpaikka, pitää työstään ja tuntuu että siellä ollessa sitä jaksaa vaikka kuinka. Minulla oli sellainen onni, että vaikka tein jossain vaiheessa useampaakin työtä, niin siitä varsinaisen työni ulkopuolisesta työstä isoin osa oli kotona tehtävää kirjoitustyötä, ja se keskeytyi lasten ollessa pieniä usein pieneen ääneen ”isi leikkimään”. Ja sitten mentiin leikkimään.

Mutta kyllä jossain vaiheessa itsekin jännitin jousta liian kireälle, kun muistan yhden sellaisen vuoden kun olin niin uupunut, että lamputkin kotona näyttivät himmeiltä ja kun menin tavanomaiseen vuotuiseen lääkärintarkastukseen, niin tuttu lääkäri sanoi tervehdysten jälkeen heti ensi töikseen, että taitaa kirjoittaa minulle pari viikkoa sairaslomaa. En siihen suostunut, mutta ymmärsin sen jälkeen ottaa enemmän aikaa itselleni ja perheelle. Vaikeaahan se oli, kun pidin niistä kaikista töistäni tavattoman paljon, mutta tajusin uppoutuneeni niihin ihan liikaa. Sanotaan, ettei se väsytä mistä pitää, mutta se on kyllä ihan puppua se. Tuon jälkeen ymmärsin alkaa vähentää ylimääräisiä töitä ja vähitellen lopetin ne kokonaan ja sitten ennen eläkkeelle jäämistäkin jäin osa-aikaeläkkeelle opetellakseni eläkeläisen elämän rauhallisempaa tahtia.
Tämä tässä on, että työtä pitäisi vähentää, mutta sitten jos ei pysty niin mitä sitten. Omaa työtäni säätelee laki hyvin vahvasti, joten olen velvollinen tekemään työni tietyt tehtävät. Sitten jos jättäisin jotain työtä tekemättä pidetään luottamushenkilötasolla laiskana, he eivät kuitenkaan nää todellista työkuormaani. Olen työstäni tuonut tämän esille, mutta eipä ole ns. ylempää henkilöä joka tuota vaivaa auttaisi, sekä en voi jakaa tehtäviäni määrää enempää alaisille enkä tiettyjä tehtävä saakkaan. Lisäksi tiettyjä vastuita on pakko ottaa itselle, koska en suostu laiminlyöntiin organisaation toimesta.
 

estrella

-life is life-
Palaute - 100%
11   0   0
Liittynyt
27.6.2014
Viestit
8982
Reaktiopisteet
5475
Puhelinmalli
iPhone 7 RED
Niin, monesti sitä toki miettii, mutta jää se lopullinen pohdinta vähän vaiheeseen. Näen asian niin, että yleensä, ok yleistän, mutta vaatii jonkun tekijän joka laukaisee tilanteen. Itse näen jo omalla kohdalla pienenä valonpilkkeenä menneen eron ja jollain tasolla olen kiitollinen exälle, että herätti minut näkemään oman itseni elämän kautta.
Niin ja toisinaan on kaikkea päässä mutta ajatukset ja niiden mietinnät sekavia siis siten että pohtii montaa asiaa keralla eikä siten osaa ”viedä” yhtä asiaa niistä mitä mielessä on loppuun asti kun taas ”hyppää” johonkin toiseen mietintään. Itsekin onneksi saanut omista asioista jutella ulkopuolisen kanssa.
 

veikko

VIPpi
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
19.6.2002
Viestit
19525
Reaktiopisteet
8092
Puhelinmalli
iPhone X 64 Gt Space Grey
Tämä tässä on, että työtä pitäisi vähentää, mutta sitten jos ei pysty niin mitä sitten. Omaa työtäni säätelee laki hyvin vahvasti, joten olen velvollinen tekemään työni tietyt tehtävät. Sitten jos jättäisin jotain työtä tekemättä pidetään luottamushenkilötasolla laiskana, he eivät kuitenkaan nää todellista työkuormaani. Olen työstäni tuonut tämän esille, mutta eipä ole ns. ylempää henkilöä joka tuota vaivaa auttaisi, sekä en voi jakaa tehtäviäni määrää enempää alaisille enkä tiettyjä tehtävä saakkaan. Lisäksi tiettyjä vastuita on pakko ottaa itselle, koska en suostu laiminlyöntiin organisaation toimesta.
Tämähän se, muistan kyllä luottamushenkilöajaltani kunnan virkamiesten työtahdin - tiedäthän niiden, jotka joidenkin mielestä ovat suojatyöpaikassa helpoissa hommissa. Pitkään iltaan paloivat kunnantalolla valot joidenkin huoneissa. Siinä on kaksijakoisuutta aika lailla, muistan kuinka jos virkamies luottamushenkilöille mainitsi, että on liikaa työtä, niin sanottiin että jätä jotain tekemättä, ja heti perään saatettiin vaatia jotain pikkuasiaa hoidettavaksi heti. Koetin omalta osaltani helpottaa niin, että otin itse mahdollisimman paljon asioista selvää ja esitin sitten virkamiehille suunnilleen valmiin paperin eteen, jos asia oli sellainen, että se piti jonnekin eteenpäin esittää. ;)

Edit: ja olihan tuossa toimintavassa sekin hyvä puoli, että kun itse asioihin perehtyi kunnolla, niin saattoi joskus jopa virkamiestäkin auttaa :)

Edit 2: minullahan oli se, että saatoin jättää noita ylimääräisiä töitä vähemmälle, se helpotti asiaa.
 

veikko

VIPpi
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
19.6.2002
Viestit
19525
Reaktiopisteet
8092
Puhelinmalli
iPhone X 64 Gt Space Grey
Kuten olen kertonut, niin isäni kuoli kun olin vielä pikkupoika ja jäin puoliorvoksi viiden pikkuveljen kanssa. Niiltä ajoilta varmaan juontuu se ”elämänfilosofia”, että koetan elää elämääni niin, etten olisi kenellekään taakaksi, että koettaisin hoitaa asiat mahdollisimman hyvin ettei jälkiäni tarvitsisi toisten ”korjailla” ja että koettaisin olla muille ihmisille ystävällinen. Epätäydellisenä ihmisenä en tuossa ole varmaankaan aina onnistunut, mutta siihen olen pyrkinyt. Olen koettanut elää niin, että jättäisin omalta osaltani maailman (sitten aikanaan) edes hiukan parempana jälkipolville. Vastoinkäymisistä olen koettanut oppia, myötäkäymisiä jakaa muillekin mahdollisuuksia mukaan, eli olen pyrkinyt olemaan ”hyvä ihminen”, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.
 

lexie

Tunnettu jäsen
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
11.12.2005
Viestit
380
Reaktiopisteet
362
Puhelinmalli
Samsung Galaxy J3
Kyllä tätä elämää on tullu funtsittua. Varsinkin kun tässä yks pakkaspäivä kattelin suomalaista draamaa (dvd:llä, vanhaa hyvää, kattonu joo joskus maailmassa, nyt kattelin seku uuelleen), "Vastaparit". Siinähän Eero Milonoffin esittämä päähenkilö joutuu onnettomuutaan ja sitä kautta halvaantuu vyötäröstä alaspäin. Tuomio: et kävele koskaan ja pyörätuoliin.
Aloin miettiä, miten mun elämäni menis, jos mulle kävis noin. Kun olen liikunnallinen ihminen ja asun yksin kolmen koiran kanssa, hissittömässä 3. kerroksen kt-asunnossa. :( Ei puhettakaan, että asuntoon voisin jäädä. Miten koirat?
Elämä on pienistä jutuista kiini. Hitto kun osaiskin ottaa sen niin että nauttis joka päivästä eikä antas sen vaan ikään kun lipua ohitte.. ja sitten onkin jo liian myöhäistä.
 

Savage

Tunnettu jäsen
Palaute - 0%
0   0   0
Liittynyt
7.8.2010
Viestit
1308
Reaktiopisteet
1466
Mä en jaksa miettiä elämää, vaan haluan nauttia elämästä tässä ja nyt.
Tärkeintä on ettei jää vatvomaan itsesäälin ja miettimään mitä olisi pitänyt tehdä tai mitä olisi pitänyt jättää tekemättä.
Elämä kulkee vain eteenpäin.
 

MGM

dıʌ
Palaute - 100%
10   0   0
Liittynyt
17.11.2008
Viestit
18999
Reaktiopisteet
9058
Puhelinmalli
OnePlus 6
Voihan sitä elämästä nauttia, mut tulee sitä silti mietittyä mitä voisi elämässä vaikka joskus tehdä. Mitä elämältä haluaa. Kyllä mä itse nautin jo pelkästään vaikka sohvalla istuen hyvää ohjelmaa katsoen. Tai ulkona metsässä. Kavereiden kanssa baarissa. Ulkomailla rannalla jne. jne. Mä nautin kyllä ihan kaikesta hetkestä elämässä, yritän jopa joskus nauttia työstä vaikka ei mikään unelmatyö olekaan. Silti sitä elämää myös toisinaan miettii. Ihmiset on toki erilaisia ja itse kyllä herkästi ajaudun ajatuksiin ja unelmiin, kun yksinäni olen vaikka kotona kuunnellen musiikkia. :) Nautin myös siitä. Ihan vain olosta. Aina ei oo pakko tehdä jotain.
 
Top Bottom